yksinkertainen

Finnish

Etymology

yksin (instructive plural) +‎ -kertainen; the sense "of one, unique" was the original sense, but the other senses are already found in Old Literary Finnish.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈyksinˌkertɑi̯nen/, [ˈyks̠iŋˌk̟e̞rt̪ɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ertɑinen
  • Syllabification(key): yk‧sin‧ker‧tai‧nen

Adjective

yksinkertainen (comparative yksinkertaisempi, superlative yksinkertaisin)

  1. simple, basic (uncomplicated)
  2. simple, plain (unrefined, without frills)
  3. simple, simple-minded (lacking mental capacity)
  4. (uncommon) of one, unique, single, singular
  5. (somewhat uncommon) one-time

Declension
Inflection of yksinkertainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksinkertainen yksinkertaiset
genitive yksinkertaisen yksinkertaisten
yksinkertaisien
partitive yksinkertaista yksinkertaisia
illative yksinkertaiseen yksinkertaisiin
singular plural
nominative yksinkertainen yksinkertaiset
accusative nom. yksinkertainen yksinkertaiset
gen. yksinkertaisen
genitive yksinkertaisen yksinkertaisten
yksinkertaisien
partitive yksinkertaista yksinkertaisia
inessive yksinkertaisessa yksinkertaisissa
elative yksinkertaisesta yksinkertaisista
illative yksinkertaiseen yksinkertaisiin
adessive yksinkertaisella yksinkertaisilla
ablative yksinkertaiselta yksinkertaisilta
allative yksinkertaiselle yksinkertaisille
essive yksinkertaisena yksinkertaisina
translative yksinkertaiseksi yksinkertaisiksi
abessive yksinkertaisetta yksinkertaisitta
instructive — yksinkertaisin
comitative — yksinkertaisine
Possessive forms of yksinkertainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative yksinkertaiseni yksinkertaiseni
accusative nom. yksinkertaiseni yksinkertaiseni
gen. yksinkertaiseni
genitive yksinkertaiseni yksinkertaisteni
yksinkertaisieni
partitive yksinkertaistani yksinkertaisiani
inessive yksinkertaisessani yksinkertaisissani
elative yksinkertaisestani yksinkertaisistani
illative yksinkertaiseeni yksinkertaisiini
adessive yksinkertaisellani yksinkertaisillani
ablative yksinkertaiseltani yksinkertaisiltani
allative yksinkertaiselleni yksinkertaisilleni
essive yksinkertaisenani yksinkertaisinani
translative yksinkertaisekseni yksinkertaisikseni
abessive yksinkertaisettani yksinkertaisittani
instructive — —
comitative — yksinkertaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yksinkertaisesi yksinkertaisesi
accusative nom. yksinkertaisesi yksinkertaisesi
gen. yksinkertaisesi
genitive yksinkertaisesi yksinkertaistesi
yksinkertaisiesi
partitive yksinkertaistasi yksinkertaisiasi
inessive yksinkertaisessasi yksinkertaisissasi
elative yksinkertaisestasi yksinkertaisistasi
illative yksinkertaiseesi yksinkertaisiisi
adessive yksinkertaisellasi yksinkertaisillasi
ablative yksinkertaiseltasi yksinkertaisiltasi
allative yksinkertaisellesi yksinkertaisillesi
essive yksinkertaisenasi yksinkertaisinasi
translative yksinkertaiseksesi yksinkertaisiksesi
abessive yksinkertaisettasi yksinkertaisittasi
instructive — —
comitative — yksinkertaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yksinkertaisemme yksinkertaisemme
accusative nom. yksinkertaisemme yksinkertaisemme
gen. yksinkertaisemme
genitive yksinkertaisemme yksinkertaistemme
yksinkertaisiemme
partitive yksinkertaistamme yksinkertaisiamme
inessive yksinkertaisessamme yksinkertaisissamme
elative yksinkertaisestamme yksinkertaisistamme
illative yksinkertaiseemme yksinkertaisiimme
adessive yksinkertaisellamme yksinkertaisillamme
ablative yksinkertaiseltamme yksinkertaisiltamme
allative yksinkertaisellemme yksinkertaisillemme
essive yksinkertaisenamme yksinkertaisinamme
translative yksinkertaiseksemme yksinkertaisiksemme
abessive yksinkertaisettamme yksinkertaisittamme
instructive — —
comitative — yksinkertaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yksinkertaisenne yksinkertaisenne
accusative nom. yksinkertaisenne yksinkertaisenne
gen. yksinkertaisenne
genitive yksinkertaisenne yksinkertaistenne
yksinkertaisienne
partitive yksinkertaistanne yksinkertaisianne
inessive yksinkertaisessanne yksinkertaisissanne
elative yksinkertaisestanne yksinkertaisistanne
illative yksinkertaiseenne yksinkertaisiinne
adessive yksinkertaisellanne yksinkertaisillanne
ablative yksinkertaiseltanne yksinkertaisiltanne
allative yksinkertaisellenne yksinkertaisillenne
essive yksinkertaisenanne yksinkertaisinanne
translative yksinkertaiseksenne yksinkertaisiksenne
abessive yksinkertaisettanne yksinkertaisittanne
instructive — —
comitative — yksinkertaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative yksinkertaisensa yksinkertaisensa
accusative nom. yksinkertaisensa yksinkertaisensa
gen. yksinkertaisensa
genitive yksinkertaisensa yksinkertaistensa
yksinkertaisiensa
partitive yksinkertaistaan
yksinkertaistansa		 yksinkertaisiaan
yksinkertaisiansa
inessive yksinkertaisessaan
yksinkertaisessansa		 yksinkertaisissaan
yksinkertaisissansa
elative yksinkertaisestaan
yksinkertaisestansa		 yksinkertaisistaan
yksinkertaisistansa
illative yksinkertaiseensa yksinkertaisiinsa
adessive yksinkertaisellaan
yksinkertaisellansa		 yksinkertaisillaan
yksinkertaisillansa
ablative yksinkertaiseltaan
yksinkertaiseltansa		 yksinkertaisiltaan
yksinkertaisiltansa
allative yksinkertaiselleen
yksinkertaisellensa		 yksinkertaisilleen
yksinkertaisillensa
essive yksinkertaisenaan
yksinkertaisenansa		 yksinkertaisinaan
yksinkertaisinansa
translative yksinkertaisekseen
yksinkertaiseksensa		 yksinkertaisikseen
yksinkertaisiksensa
abessive yksinkertaisettaan
yksinkertaisettansa		 yksinkertaisittaan
yksinkertaisittansa
instructive — —
comitative — yksinkertaisineen
yksinkertaisinensa

Derived terms

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.