viinamarja

Ingrian
Viinamarja.

Etymology

From viina (“spirit”) +‎ marja (“berry”). Akin to Estonian viinamari.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋiːnɑˌmɑrjɑ/, [ˈʋiːnəˌmɑri]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋiːnɑˌmɑrjɑ/, [ˈʋiːnɑˌmɑrjɑ]
  • Rhymes: -ɑrj, -ɑrjɑ
  • Hyphenation: vii‧na‧mar‧ja

Noun

viinamarja

  1. grape, grapevine
    • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 23:
      Micurinan saaduus kasvaa ja valmistuu mont sorttua viinamarjaa.
      In Michurin's garden there grow and ripen many types of grape.

Declension
Declension of viinamarja (type 3/kana, no gradation)
singular plural
nominative viinamarja viinamarjat
genitive viinamarjan viinamarjoin
partitive viinamarjaa viinamarjoja
illative viinamarjaa viinamarjoi
inessive viinamarjaas viinamarjois
elative viinamarjast viinamarjoist
allative viinamarjalle viinamarjoille
adessive viinamarjaal viinamarjoil
ablative viinamarjalt viinamarjoilt
translative viinamarjaks viinamarjoiks
essive viinamarjanna, viinamarjaan viinamarjoinna, viinamarjoin
exessive1) viinamarjant viinamarjoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.