möhöttää

Finnish

Etymology

Sound-symbolic +‎ -ttää

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmøhøtːæːˣ/, [ˈmø̞ɦø̞t̪ːæː(ʔ)]
  • Rhymes: -øhøtːæː
  • Syllabification(key): mö‧höt‧tää

Verb

möhöttää (dialectal)

  1. (intransitive) to stay in place (especially of a rotund person or large thing)

Conjugation
Inflection of möhöttää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. möhötän en möhötä 1st sing. olen möhöttänyt en ole möhöttänyt
2nd sing. möhötät et möhötä 2nd sing. olet möhöttänyt et ole möhöttänyt
3rd sing. möhöttää ei möhötä 3rd sing. on möhöttänyt ei ole möhöttänyt
1st plur. möhötämme emme möhötä 1st plur. olemme möhöttäneet emme ole möhöttäneet
2nd plur. möhötätte ette möhötä 2nd plur. olette möhöttäneet ette ole möhöttäneet
3rd plur. möhöttävät eivät möhötä 3rd plur. ovat möhöttäneet eivät ole möhöttäneet
passive möhötetään ei möhötetä passive on möhötetty ei ole möhötetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. möhötin en möhöttänyt 1st sing. olin möhöttänyt en ollut möhöttänyt
2nd sing. möhötit et möhöttänyt 2nd sing. olit möhöttänyt et ollut möhöttänyt
3rd sing. möhötti ei möhöttänyt 3rd sing. oli möhöttänyt ei ollut möhöttänyt
1st plur. möhötimme emme möhöttäneet 1st plur. olimme möhöttäneet emme olleet möhöttäneet
2nd plur. möhötitte ette möhöttäneet 2nd plur. olitte möhöttäneet ette olleet möhöttäneet
3rd plur. möhöttivät eivät möhöttäneet 3rd plur. olivat möhöttäneet eivät olleet möhöttäneet
passive möhötettiin ei möhötetty passive oli möhötetty ei ollut möhötetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. möhöttäisin en möhöttäisi 1st sing. olisin möhöttänyt en olisi möhöttänyt
2nd sing. möhöttäisit et möhöttäisi 2nd sing. olisit möhöttänyt et olisi möhöttänyt
3rd sing. möhöttäisi ei möhöttäisi 3rd sing. olisi möhöttänyt ei olisi möhöttänyt
1st plur. möhöttäisimme emme möhöttäisi 1st plur. olisimme möhöttäneet emme olisi möhöttäneet
2nd plur. möhöttäisitte ette möhöttäisi 2nd plur. olisitte möhöttäneet ette olisi möhöttäneet
3rd plur. möhöttäisivät eivät möhöttäisi 3rd plur. olisivat möhöttäneet eivät olisi möhöttäneet
passive möhötettäisiin ei möhötettäisi passive olisi möhötetty ei olisi möhötetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. möhötä älä möhötä 2nd sing. — —
3rd sing. möhöttäköön älköön möhöttäkö 3rd sing. olkoon möhöttänyt älköön olko möhöttänyt
1st plur. möhöttäkäämme älkäämme möhöttäkö 1st plur. — —
2nd plur. möhöttäkää älkää möhöttäkö 2nd plur. — —
3rd plur. möhöttäkööt älkööt möhöttäkö 3rd plur. olkoot möhöttäneet älkööt olko möhöttäneet
passive möhötettäköön älköön möhötettäkö passive olkoon möhötetty älköön olko möhötetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. möhöttänen en möhöttäne 1st sing. lienen möhöttänyt en liene möhöttänyt
2nd sing. möhöttänet et möhöttäne 2nd sing. lienet möhöttänyt et liene möhöttänyt
3rd sing. möhöttänee ei möhöttäne 3rd sing. lienee möhöttänyt ei liene möhöttänyt
1st plur. möhöttänemme emme möhöttäne 1st plur. lienemme möhöttäneet emme liene möhöttäneet
2nd plur. möhöttänette ette möhöttäne 2nd plur. lienette möhöttäneet ette liene möhöttäneet
3rd plur. möhöttänevät eivät möhöttäne 3rd plur. lienevät möhöttäneet eivät liene möhöttäneet
passive möhötettäneen ei möhötettäne passive lienee möhötetty ei liene möhötetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st möhöttää present möhöttävä möhötettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st möhöttääkseni möhöttääksemme
2nd möhöttääksesi möhöttääksenne
3rd möhöttääkseen
möhöttääksensä
 past möhöttänyt möhötetty
2nd inessive2 möhöttäessä möhötettäessä agent3 möhöttämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st möhöttäessäni möhöttäessämme
2nd möhöttäessäsi möhöttäessänne
3rd möhöttäessään
möhöttäessänsä
 negative möhöttämätön
instructive möhöttäen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form möhöttää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive möhöttämässä —
elative möhöttämästä —
illative möhöttämään —
adessive möhöttämällä —
abessive möhöttämättä —
instructive möhöttämän möhötettämän
4th4 verbal noun möhöttäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st möhöttämäisilläni möhöttämäisillämme
2nd möhöttämäisilläsi möhöttämäisillänne
3rd möhöttämäisillään
möhöttämäisillänsä

Derived terms
compounds
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.