koitoin

Ingrian

Etymology

From koti (“home”) +‎ -toin. Akin to Finnish koditon.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈko.itoi̯n/, [ˈko̞.itŏ̞n]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈko.itoi̯n/, [ˈko̞.id̥o̞i̯n]
  • Rhymes: -o.itoi̯n
  • Hyphenation: ko‧i‧toin

Adjective

koitoin (comparative koittomamp)

  1. homeless

Declension
Declension of koitoin (type 15/koitoin, tt-t gradation)
singular plural
nominative koitoin koittomat
genitive koittoman koittommiin
partitive koitointa, koitoint koittommia
illative koittommaa koittommii
inessive koittomas koittomis
elative koittomast koittomist
allative koittomalle koittomille
adessive koittomal koittomil
ablative koittomalt koittomilt
translative koittomaks koittomiks
essive koittomanna, koittommaan koittominna, koittommiin
exessive1) koittomant koittomint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 49
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.