kallio

See also: Kallio

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kallijo (compare Estonian kalju, Ingrian kallio, Karelian kallivo, Veps kal, Votic kallo), borrowed from Proto-Germanic *hallijǭ.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑlːio/, [ˈkɑ̝lːio̞]
  • Rhymes: -ɑlːio
  • Syllabification(key): kal‧li‧o

Noun

kallio

  1. rock (the aggregate of solid mineral matter (stone) that constitutes a significant part of the earth's crust)
  2. rock, outcrop (a hill having no or just a little vegetation and consisting of solid rock; coming out of bedrock to the surface of the ground)
  3. (figuratively) rock (something that is strong, stable, and dependable)

Declension
Inflection of kallio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative kallio kalliot
genitive kallion kallioiden
kallioitten
partitive kalliota kallioita
illative kallioon kallioihin
singular plural
nominative kallio kalliot
accusative nom. kallio kalliot
gen. kallion
genitive kallion kallioiden
kallioitten
partitive kalliota kallioita
inessive kalliossa kallioissa
elative kalliosta kallioista
illative kallioon kallioihin
adessive kalliolla kallioilla
ablative kalliolta kallioilta
allative kalliolle kallioille
essive kalliona kallioina
translative kallioksi kallioiksi
abessive kalliotta kallioitta
instructive — kallioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kallio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kallioni kallioni
accusative nom. kallioni kallioni
gen. kallioni
genitive kallioni kallioideni
kallioitteni
partitive kalliotani kallioitani
inessive kalliossani kallioissani
elative kalliostani kallioistani
illative kalliooni kallioihini
adessive kalliollani kallioillani
ablative kallioltani kallioiltani
allative kalliolleni kallioilleni
essive kallionani kallioinani
translative kalliokseni kallioikseni
abessive kalliottani kallioittani
instructive — —
comitative — kallioineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kalliosi kalliosi
accusative nom. kalliosi kalliosi
gen. kalliosi
genitive kalliosi kallioidesi
kallioittesi
partitive kalliotasi kallioitasi
inessive kalliossasi kallioissasi
elative kalliostasi kallioistasi
illative kallioosi kallioihisi
adessive kalliollasi kallioillasi
ablative kallioltasi kallioiltasi
allative kalliollesi kallioillesi
essive kallionasi kallioinasi
translative kallioksesi kallioiksesi
abessive kalliottasi kallioittasi
instructive — —
comitative — kallioinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kalliomme kalliomme
accusative nom. kalliomme kalliomme
gen. kalliomme
genitive kalliomme kallioidemme
kallioittemme
partitive kalliotamme kallioitamme
inessive kalliossamme kallioissamme
elative kalliostamme kallioistamme
illative kallioomme kallioihimme
adessive kalliollamme kallioillamme
ablative kallioltamme kallioiltamme
allative kalliollemme kallioillemme
essive kallionamme kallioinamme
translative kallioksemme kallioiksemme
abessive kalliottamme kallioittamme
instructive — —
comitative — kallioinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kallionne kallionne
accusative nom. kallionne kallionne
gen. kallionne
genitive kallionne kallioidenne
kallioittenne
partitive kalliotanne kallioitanne
inessive kalliossanne kallioissanne
elative kalliostanne kallioistanne
illative kallioonne kallioihinne
adessive kalliollanne kallioillanne
ablative kallioltanne kallioiltanne
allative kalliollenne kallioillenne
essive kallionanne kallioinanne
translative kallioksenne kallioiksenne
abessive kalliottanne kallioittanne
instructive — —
comitative — kallioinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kallionsa kallionsa
accusative nom. kallionsa kallionsa
gen. kallionsa
genitive kallionsa kallioidensa
kallioittensa
partitive kalliotaan
kalliotansa		 kallioitaan
kallioitansa
inessive kalliossaan
kalliossansa		 kallioissaan
kallioissansa
elative kalliostaan
kalliostansa		 kallioistaan
kallioistansa
illative kallioonsa kallioihinsa
adessive kalliollaan
kalliollansa		 kallioillaan
kallioillansa
ablative kallioltaan
kallioltansa		 kallioiltaan
kallioiltansa
allative kalliolleen
kalliollensa		 kallioilleen
kallioillensa
essive kallionaan
kallionansa		 kallioinaan
kallioinansa
translative kalliokseen
kallioksensa		 kallioikseen
kallioiksensa
abessive kalliottaan
kalliottansa		 kallioittaan
kallioittansa
instructive — —
comitative — kallioineen
kallioinensa

Derived terms
compounds

Further reading

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kallijo. Cognates include Finnish kallio and Estonian kalju.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑljo/, [ˈkɑlʲːŏ̞̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑlːio/, [ˈkɑlːio̞]
  • Rhymes: -ɑljo, -ɑlːio
  • Hyphenation: kal‧li‧o

Noun

kallio

  1. rock (bare crust of the earth)

Declension
Declension of kallio (type 4/koivu, no gradation)
singular plural
nominative kallio kalliot
genitive kallion kallioin, kallioloin
partitive kallioa kallioja, kallioloja
illative kallioo kallioihe, kallioloihe
inessive kallioos kalliois, kalliolois
elative kalliost kallioist, kallioloist
allative kalliolle kallioille, kallioloille
adessive kalliool kallioil, kallioloil
ablative kalliolt kallioilt, kallioloilt
translative kallioks kallioiks, kallioloiks
essive kallionna, kallioon kallioinna, kallioloinna, kallioin, kallioloin
exessive1) kalliont kallioint, kallioloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 128
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.