isolaattikieli

Finnish

Etymology

isolaatti +‎ kieli

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈisolɑːtːiˌkie̯li/, [ˈis̠o̞ˌlɑ̝ːt̪ːiˌk̟ie̞li]
  • Rhymes: -ieli
  • Syllabification(key): i‧so‧laat‧ti‧kie‧li

Noun

isolaattikieli

  1. (linguistics) A language isolate.

Declension
Inflection of isolaattikieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative isolaattikieli isolaattikielet
genitive isolaattikielen isolaattikielten
isolaattikielien
partitive isolaattikieltä isolaattikieliä
illative isolaattikieleen isolaattikieliin
singular plural
nominative isolaattikieli isolaattikielet
accusative nom. isolaattikieli isolaattikielet
gen. isolaattikielen
genitive isolaattikielen isolaattikielten
isolaattikielien
partitive isolaattikieltä isolaattikieliä
inessive isolaattikielessä isolaattikielissä
elative isolaattikielestä isolaattikielistä
illative isolaattikieleen isolaattikieliin
adessive isolaattikielellä isolaattikielillä
ablative isolaattikieleltä isolaattikieliltä
allative isolaattikielelle isolaattikielille
essive isolaattikielenä isolaattikielinä
translative isolaattikieleksi isolaattikieliksi
abessive isolaattikielettä isolaattikielittä
instructive — isolaattikielin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of isolaattikieli (type pieni)
first-person singular possessor
singular plural
nominative isolaattikieleni isolaattikieleni
accusative nom. isolaattikieleni isolaattikieleni
gen. isolaattikieleni
genitive isolaattikieleni isolaattikielteni
isolaattikielieni
partitive isolaattikieltäni isolaattikieliäni
inessive isolaattikielessäni isolaattikielissäni
elative isolaattikielestäni isolaattikielistäni
illative isolaattikieleeni isolaattikieliini
adessive isolaattikielelläni isolaattikielilläni
ablative isolaattikieleltäni isolaattikieliltäni
allative isolaattikielelleni isolaattikielilleni
essive isolaattikielenäni isolaattikielinäni
translative isolaattikielekseni isolaattikielikseni
abessive isolaattikielettäni isolaattikielittäni
instructive — —
comitative — isolaattikielineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative isolaattikielesi isolaattikielesi
accusative nom. isolaattikielesi isolaattikielesi
gen. isolaattikielesi
genitive isolaattikielesi isolaattikieltesi
isolaattikieliesi
partitive isolaattikieltäsi isolaattikieliäsi
inessive isolaattikielessäsi isolaattikielissäsi
elative isolaattikielestäsi isolaattikielistäsi
illative isolaattikieleesi isolaattikieliisi
adessive isolaattikielelläsi isolaattikielilläsi
ablative isolaattikieleltäsi isolaattikieliltäsi
allative isolaattikielellesi isolaattikielillesi
essive isolaattikielenäsi isolaattikielinäsi
translative isolaattikieleksesi isolaattikieliksesi
abessive isolaattikielettäsi isolaattikielittäsi
instructive — —
comitative — isolaattikielinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative isolaattikielemme isolaattikielemme
accusative nom. isolaattikielemme isolaattikielemme
gen. isolaattikielemme
genitive isolaattikielemme isolaattikieltemme
isolaattikieliemme
partitive isolaattikieltämme isolaattikieliämme
inessive isolaattikielessämme isolaattikielissämme
elative isolaattikielestämme isolaattikielistämme
illative isolaattikieleemme isolaattikieliimme
adessive isolaattikielellämme isolaattikielillämme
ablative isolaattikieleltämme isolaattikieliltämme
allative isolaattikielellemme isolaattikielillemme
essive isolaattikielenämme isolaattikielinämme
translative isolaattikieleksemme isolaattikieliksemme
abessive isolaattikielettämme isolaattikielittämme
instructive — —
comitative — isolaattikielinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative isolaattikielenne isolaattikielenne
accusative nom. isolaattikielenne isolaattikielenne
gen. isolaattikielenne
genitive isolaattikielenne isolaattikieltenne
isolaattikielienne
partitive isolaattikieltänne isolaattikieliänne
inessive isolaattikielessänne isolaattikielissänne
elative isolaattikielestänne isolaattikielistänne
illative isolaattikieleenne isolaattikieliinne
adessive isolaattikielellänne isolaattikielillänne
ablative isolaattikieleltänne isolaattikieliltänne
allative isolaattikielellenne isolaattikielillenne
essive isolaattikielenänne isolaattikielinänne
translative isolaattikieleksenne isolaattikieliksenne
abessive isolaattikielettänne isolaattikielittänne
instructive — —
comitative — isolaattikielinenne
third-person possessor
singular plural
nominative isolaattikielensä isolaattikielensä
accusative nom. isolaattikielensä isolaattikielensä
gen. isolaattikielensä
genitive isolaattikielensä isolaattikieltensä
isolaattikieliensä
partitive isolaattikieltään
isolaattikieltänsä		 isolaattikieliään
isolaattikieliänsä
inessive isolaattikielessään
isolaattikielessänsä		 isolaattikielissään
isolaattikielissänsä
elative isolaattikielestään
isolaattikielestänsä		 isolaattikielistään
isolaattikielistänsä
illative isolaattikieleensä isolaattikieliinsä
adessive isolaattikielellään
isolaattikielellänsä		 isolaattikielillään
isolaattikielillänsä
ablative isolaattikieleltään
isolaattikieleltänsä		 isolaattikieliltään
isolaattikieliltänsä
allative isolaattikielelleen
isolaattikielellensä		 isolaattikielilleen
isolaattikielillensä
essive isolaattikielenään
isolaattikielenänsä		 isolaattikielinään
isolaattikielinänsä
translative isolaattikielekseen
isolaattikieleksensä		 isolaattikielikseen
isolaattikieliksensä
abessive isolaattikielettään
isolaattikielettänsä		 isolaattikielittään
isolaattikielittänsä
instructive — —
comitative — isolaattikielineen
isolaattikielinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.