örinä

See also: orina, oriná, and orinà

Finnish

Etymology

From öristä +‎ -nä.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈørinæ/, [ˈø̞rinæ]
  • Rhymes: -ørinæ
  • Syllabification(key): ö‧ri‧nä

Noun

örinä

  1. Incoherent speech of a drunk.

Declension
Inflection of örinä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative örinä örinät
genitive örinän örinöiden
örinöitten
partitive örinää örinöitä
illative örinään örinöihin
singular plural
nominative örinä örinät
accusative nom. örinä örinät
gen. örinän
genitive örinän örinöiden
örinöitten
örinäinrare
partitive örinää örinöitä
inessive örinässä örinöissä
elative örinästä örinöistä
illative örinään örinöihin
adessive örinällä örinöillä
ablative örinältä örinöiltä
allative örinälle örinöille
essive örinänä örinöinä
translative örinäksi örinöiksi
abessive örinättä örinöittä
instructive — örinöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of örinä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative örinäni örinäni
accusative nom. örinäni örinäni
gen. örinäni
genitive örinäni örinöideni
örinöitteni
örinäinirare
partitive örinääni örinöitäni
inessive örinässäni örinöissäni
elative örinästäni örinöistäni
illative örinääni örinöihini
adessive örinälläni örinöilläni
ablative örinältäni örinöiltäni
allative örinälleni örinöilleni
essive örinänäni örinöinäni
translative örinäkseni örinöikseni
abessive örinättäni örinöittäni
instructive — —
comitative — örinöineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative örinäsi örinäsi
accusative nom. örinäsi örinäsi
gen. örinäsi
genitive örinäsi örinöidesi
örinöittesi
örinäisirare
partitive örinääsi örinöitäsi
inessive örinässäsi örinöissäsi
elative örinästäsi örinöistäsi
illative örinääsi örinöihisi
adessive örinälläsi örinöilläsi
ablative örinältäsi örinöiltäsi
allative örinällesi örinöillesi
essive örinänäsi örinöinäsi
translative örinäksesi örinöiksesi
abessive örinättäsi örinöittäsi
instructive — —
comitative — örinöinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative örinämme örinämme
accusative nom. örinämme örinämme
gen. örinämme
genitive örinämme örinöidemme
örinöittemme
örinäimmerare
partitive örinäämme örinöitämme
inessive örinässämme örinöissämme
elative örinästämme örinöistämme
illative örinäämme örinöihimme
adessive örinällämme örinöillämme
ablative örinältämme örinöiltämme
allative örinällemme örinöillemme
essive örinänämme örinöinämme
translative örinäksemme örinöiksemme
abessive örinättämme örinöittämme
instructive — —
comitative — örinöinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative örinänne örinänne
accusative nom. örinänne örinänne
gen. örinänne
genitive örinänne örinöidenne
örinöittenne
örinäinnerare
partitive örinäänne örinöitänne
inessive örinässänne örinöissänne
elative örinästänne örinöistänne
illative örinäänne örinöihinne
adessive örinällänne örinöillänne
ablative örinältänne örinöiltänne
allative örinällenne örinöillenne
essive örinänänne örinöinänne
translative örinäksenne örinöiksenne
abessive örinättänne örinöittänne
instructive — —
comitative — örinöinenne
third-person possessor
singular plural
nominative örinänsä örinänsä
accusative nom. örinänsä örinänsä
gen. örinänsä
genitive örinänsä örinöidensä
örinöittensä
örinäinsärare
partitive örinäänsä örinöitään
örinöitänsä
inessive örinässään
örinässänsä		 örinöissään
örinöissänsä
elative örinästään
örinästänsä		 örinöistään
örinöistänsä
illative örinäänsä örinöihinsä
adessive örinällään
örinällänsä		 örinöillään
örinöillänsä
ablative örinältään
örinältänsä		 örinöiltään
örinöiltänsä
allative örinälleen
örinällensä		 örinöilleen
örinöillensä
essive örinänään
örinänänsä		 örinöinään
örinöinänsä
translative örinäkseen
örinäksensä		 örinöikseen
örinöiksensä
abessive örinättään
örinättänsä		 örinöittään
örinöittänsä
instructive — —
comitative — örinöineen
örinöinensä

Further reading

Ingrian

Etymology

From örissä (“to ramble”) +‎ -nä. Akin to Finnish örinä.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈørinæ/, [ˈø̞rin]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈøriːnæ/, [ˈø̞rˑiːnæ]
  • Rhymes: -ørin, -øriːnæ
  • Hyphenation: ö‧ri‧nä

Noun

örinä

  1. rambling (incoherent speech of a drunk)

Declension
Declension of örinä (type 3/koira, no gradation)
singular plural
nominative örinä örinät
genitive örinän öriniin
partitive örinää öriniä
illative örinää örinii
inessive örinääs öriniis
elative örinäst örinist
allative örinälle örinille
adessive örinääl öriniil
ablative örinält örinilt
translative örinäks öriniks
essive örinännä, örinään örininnä, öriniin
exessive1) örinänt örinint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 700
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.