äänikeeli

Ingrian

Etymology

From ääni (“sound”) +‎ keeli (“language”).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈæːniˌkeːli/, [ˈæːnĭˌkeːlʲ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈæːniˌkeːlʲi/, [ˈæːniˌke̝ːlʲi]
  • Rhymes: -eːlʲ, -eːlʲi
  • Hyphenation: ää‧ni‧kee‧li

Noun

äänikeeli

  1. The spoken part of a language.
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:
      Keelen ääniks saotaa samoi prostoimpia äänikeelen ossia, kumpia tavallisest ennää ei saa jakkaa eri osiks.
      A language's sounds is what the most simple parts of a spoken language is called, which usually cannot be further divided into different parts.

Declension
Declension of äänikeeli (type 5/keeli, no gradation)
singular plural
nominative äänikeeli äänikeelet
genitive äänikeelen äänikeeliin, äänikeelilöin
partitive äänikeeltä, äänikeelt äänikeeliä, äänikeelilöjä
illative äänikeelee äänikeelii, äänikeelilöihe
inessive äänikeelees äänikeeliis, äänikeelilöis
elative äänikeelest äänikeelist, äänikeelilöist
allative äänikeelelle äänikeelille, äänikeelilöille
adessive äänikeeleel äänikeeliil, äänikeelilöil
ablative äänikeelelt äänikeelilt, äänikeelilöilt
translative äänikeeleks äänikeeliks, äänikeelilöiks
essive äänikeelennä, äänikeeleen äänikeelinnä, äänikeelilöinnä, äänikeeliin, äänikeelilöin
exessive1) äänikeelent äänikeelint, äänikeelilöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.